Olen käyttänyt nyt n. 2 ja puolivuotta melkeimpä pelkästään opioideja (Subutex), sitä ennen muuta vuosi oli sekakäyttöä ja melkeimpä alusta asti iv:nä. Viime kesänä 2012 mittani tuli täyteen jatkuvasta säätämisestä, persauki olemisesta ja rottailevista ihmisistä, joten lähdin katkolle. Himot oli liian suuret ja palasin kotiin 10 päivän jälkeen, sama homma jatkui. Myöhemmin syksyllä yritin uudestaan lapin päihdeklinikalla katkoa joka myös epäonnistui 7 päivän jälkeen.

Samana syksynä miesystävälläni alkoi korvaushoito, joka vaikutti tietysti omaan päätökseeni lähteä yrittämään samaa. Käyttöaikani ei tietenkään ole kovin pitkä, eikä katkojakaan ole ollut kovin monta siihen verrattuna mitä olen muiden kokemuksista kuullut, mutta on se 6 vuottakin liian pitkä aika olla päihteiden orjana varsinkin kun siihen on mennyt lähes koko teini-ikä, käyttöni alkoi 14-vuotiaana.

Olen nyt käynyt 2 kertaa hoitajan luona, vielä olisi 1 käynti hoitajalla, sitten lääkärin aika, jonka jälkeen arviointi menee työryhmälle, joka antaa tuomion.

Tällä hetkellä Rovaniemellä hoitotakuu on vaihtunut puolestavuodesta 3 kuukauteen, eli jos käy niin, että pääsen hoitoon, olisin siellä viimeistään kesä-heinäkuussa. Tuntuu ikuisuudelta... Lähete A-klinikalle laitettiin jo tammikuun alussa.

Olen pyrkinyt aiheuttamaan omalla käytölläni mahdollisimman vähän haittaa avopuolisoni korvaushoidolle, mutta kieltämättä tilanne on vaikea ja se usein aiheuttaakin riita välillämme. En liiku paljoa pois kotoa, hankin subut ja tulen kotiin. Erittäin harvoin enää olen tekemisissä entisten kaverieni kanssa. Olen huomannut, että kyllästymiseenkin voi kyllästyä. Kitkuissa olen n. 2 viikkoa kuukaudesta (en putkeen) ja tuntuu että psyykkeni ei enää kestä sitä kipeänä olemista.

Olen välillä erittäin itsetuhoinen ja viimeisen päälle masentunut, eikä toivoakaan ole enää kovin helppoa löytää jokaisesta päivästä, mutta uskon ja luotan siihen, että tulen saamaan apua. Vaikeaa on se, että tuntuu etteivät asiat ole enää omissa käsissä ja se tuntuu myös erittäin turhauttavalta. Tsemppiä kaikille muille, jotka kokevat olevansa samassa tilanteessa!